Antautuminen tansanialaiseen elämänmenoon on meille suomalaisille suorittajille jo kokemus sinänsä. Kun saavuimme tänne, niin kotikadun tie oli poikki. Asiaan todettiin, ettei voi tietää, milloin korjataan. Mielenkiintoiseksi asian teki, että pihassa seisoi kolme autoa! Mitenhän meillä olisi moinen tieto otettu vastaan.
Seuraava päivä oli lepopäivä. Olimme saapuneet pilkkopimeässä ja herätessä alkoivat elämän äänet kantautua sisään; mopojen pärinä, lasten äänet ja naapurin meluisa musiikki. Elämä aidan ulkopuolella alkoi vetää puoleensa.
Kahdestaan ulkoilua ei suositeltu. Lähiyhteisöön tutustuimme istumalla pihassa ja seuraamalla aidan raosta näkyviä tummia jalkoja, ja värikkäitä vaatteita. Seurana meillä olivat ne kolme autoa.
Iltapävällä "girls" saivat lähteä kotikatu-kävelylle. Todellakin saimme tuntea olevamme erilaisia. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu tummaihoiselta olla ainoana valkoihoisten joukossa. Meitä katsottin, meille hymyiltiin ja jopa pyydettiin mopon kyytiin!
Lapset ovat samanalaisia kaikkialla. Kun pysähdyimme katsomaan kirkkoa, niin tyhjästä ilmestyi iso lapsiparvi. Vaihdettin hellot ja how are you luontevasti. Saimme hymyjä ja varauksetonta ystävällisyyttä.
Oltiin myös sovittu, että tänään käydään läpi matkasuunnitelma ja seuraavat etapit. Suomalaiseen tapaan odotimme, että aamupalan jälkeen istutaan pöydän ääreen ja sovitaan askelmerkit. Näinhän juuri tehtiin, kun Angela oli Suomessa. Elämyspöytä oli valmiiksi katettu ja sovittiin vain yksityiskohdat.
Täällä prosessi eteni toisin. Illansuussa istuttiin alas ja aloitettiin suunnittelu. Suuria linjoja oli olemassa, mutta asiat olivat vielä vaiheessa ja asioihin ei ollut selviä vastauksia, maybe. Tämä oli ensimmäinen oppitunti laskeutua tansanialaiseen elmämänmenoon, jossa joku muu on prosessin haltija kuin sinä.
Illallinen oli miesväen vastuulla ja pöytään tuotiin muun muassa uunissa paistettuja banaaneja, jotka olivat todella herkullisia. Päivän päätteeksi kiitimme itseämme, että olimme onnistuneet laskeutumaan sietämättömään keveyteen suorittamatta asioita. Samalla odotimme innolla uutta viikkoa, kun meillä on koordinaatit kasassa.
Tämän kirjoitti afrikkalaista asennetta ihmetellen ja ihaillen Tuija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti