On rehellisesti tunnustettava, että tänään viimeisenä päivänä vapaaehtoistyö tuntui vähän työltä. Valmistautuminen otettiin kevyesti ja otteen lipsumista kuvaa, että eväätkin unohtuivat. Mutta kun hakija Henrico saapui pihaan, hän sai kyytiin hyväntuuliset vapaaehtoislaiset. Ninnin kanssa tätä kutsutaan ammattitaidoksi.
Tänään hotellissa oli iso kokous ja ulos oli viritetty käsien pesupaikka ja kyljessä ohjeet käsien. Näppärää ja yksinkertaista etenkin näin korona-aikaan. Tänään saatiin kuulla koululla, että Keniassa on jo koronatapauksia Paikalliset kollegat kehoittivat pysymään kaukana Euroopasta. Heille piti selittää, jos Eurooppa sulkee lentoknettiä, niin me ei päästä kotiin.Katoman koululle ajettaessa Henrico kävi tankkaamassa. Homma hoitui niin, että hän avasi auton ikkunan ja antoi rahat häntä palvelemaan tulleelle naiselle. Rouva tankkasi hänen autonsa, antoi kuitin ja sitten vaan matkaan. Kerroimme, että tätä luksusta ei Suomessa ole ollut vuosikymmeniin. Hän aidosti ihmeissään kyseli, miten meillä homma hoidetaan. Tavallinen elämä on paras opettaja.
Olimme sopineet, että tänään työskennellään tyttöjen kanssa.Viimeisen kerran kirjoitettiin nimer visitors-kirjaan. Opettaminen alkoi jo sujua rutiinilla, ja sadan tytön ryhmä tuntui jo normaalilta. Opetusvälineet olivat edelleen liitutaulu, liidut ja post-it-laput. Kun lähdettiin opettamaan, koulun johtaja kysyi, montako liitua tarvitsette. Sanoimme viisi, ja saimme sen. Lappusia olimme käyttäneet aikaisemminkin, mutta ne olivat loppuneet. Eilen vielä täydennettiin lappuvarastoa ja totesimme sen runsaasti riittävän. Meidän tapaan laitoimme pinkan kiertämään ja pyysimme ottamaan yhden ryhmää kohti. Pian kävi ilmi, että laput hävisivät jonnekin ja tällä menolla laput eivät riittäsi mihinkään. Seuraavan kerran, kun jaettiin ryhmätyön aihe, niin kävimme itse antamassa laput jokaiseen ryhmään. Pedagogi toimii aina viisaasti.
Viimeisenä tehtävänä oli, että jokainen kirjoittaa lappuun yhdellä sanalla " Mitä on parasta tyttönä olemisessa". Seuraavaan on kirjattu muutamia ajatuksia: kauneus... fiksuus.. rinnat... peppu... kuukautiset ... mahdollisuus tulla äidiksi.... itsetunto ...olla avuksi muille... tulla opettajaksi. Yhden opiskelijan mielestä parasta on, että nainen voi tulla presidentiksi. Siitä lähti. Ylpeänä kerroimme, että meillä on ollut nainen presidenttinä ja piispana. Samoin päämisteri ja kolme keskeistä ministeriä ovat naisia ja alle 40-vuotiaita.
Meillä oli nyt kaksi viikkoa sitten sovittu kolmen koulun pesti taputeltu. Olo oli vähän haikea, mutta samalla myös helpottunut. On tehty, mitä on luvattu. Kaikki koulut olivat erilaisia ja vastaanotto oli hyvä. On kuitenkin eri asia viettää samalla koululla neljä päivää peräkkäin kuin käydä tekemässä kaksi päivää viikon välein. Jokainen työyhteisö oli myös erilainen, opiskelijat sen sijaan jokapaikassa yhtä hurmaavia. Tämän kaiken kokeman sulattaminen ottaa aikansa. Nyt voimme vain sanoa, että teimme sen!
Matkailuun kuuluu shoppailu, jota me miekikuvituksissa teimme Sanzibarilla. Vaan kun emme nyt tee, niin iltapäivällä kovaa, selkä kenossa vetävät naiset lähtivät kaupantekoon. Maan tapaan kuuluu tinkiminen. Molemmat todttiin, että olemme siinä huonoja. Samoin olemme molemmat tunteneet myötähäpeää, kun joskus kaverimme ovat vedättäneet hintoja viimeiseen saakka. Meidän ajattelun mukaan sandaalien hinta on joka tapauksessa meille pieni raha, mutta heille suuri, Nyt kuitenkin Ninni sujuvasti hoiteli minulle ryhmäalennuksia.Edellisenä päivänä saimme viestin, että Kabugaron koulun swahilin opettaja haluaa vielä tavata meitä. Hän tuli tuomaan meille tansanialaisia kankaita. Liikuttavin hetki oli, kun lähtiessä halasimme ja Newton, syvästi uskonnollisena, piti rukouksen. Hän kiitti meitä, että olimme tulleet ja antaneet paljon toisillemme.Lopuksi hän rukoili, että pääsisimme turvallisesti kotiin. Taidamme olla hyvissä käsissä.
Tasan kaksi viikkoa olemme asuneet tässä hotellissa. Ruoka on aina ollut erinomaista. Tänään kuitenkin oli ainoa poikkeus ja Ninnille tuotiin ensin pelkkää perunamuusia!! Tilauksena oli riisiä ja kasviksia. Tämä on selvä merkki siitä, että eiköhän ole aika vaihtaa maisemaa.
Kotimaassa hallitus tiukentaa määräyksiä ja valmiuslaki on tullut voimaan. Viestejä tulee ja menee. Kun liikaa tuijottaa kanavia, niin alkaa ahdistaa. Soitto läheiselle rauhoittaa ja aloitan pakkauspuuhat.
Tämän kirjoitti Tuija vielä kotikaranteenia pohtimatta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti