Eilen illalla kävimme nukkumaan pohtien tulevia suunnitelmia, mutta kuinka ollakaan tänä aamuna aamupalalla olikin tullut suunnitelmiin pari muuttujaa. Kuulimme, että paikallinen emäntämme Angela lentää kanssamme Bukobaan, mutta tulee sieltä pois aikaisemmin ja me saamme jäädä seikkailemaan Bukoban maaseudun kouluille kahdestaan loppuajaksi. Meillä on edelleen tarkoitus olla Bukobassa kaksi viikkoa. Mutta saas nähdä, muuttuuko suunnitelmat vielä... Lentoliput voi kuulemma varata joillekin päiville ja vaihtaa sitten tilanteen mukaan.
Lentolippujen varaaminen onkin sitten ihan oma juttunsa. Angela on soitellut useaan kertaan johonkin, josta liput järjestetään ja ne maksetaan puhelimella, mutta meillä pitää kuitenkin olla summa Tansanian shillinkeinä. Ihan ei olla vielä keksitty, miten tämä käytännössä hoituu, mutta eiköhän tuo selvinne ennen kuin lennot ovat edessä. Sitä ennen käymme huomenna Bagamoyossa ja loppuviikosta kolme päivää safarilla.
Tänään lähdimme aamulla Dar es Salamin keskustaan, jonne olikin yllättävän pitkä matka. Matka sujui edestakaisin etukäteen varatun kuljettajan kanssa. Angela järjesti meille tämän saman kuljettajan myös huomiselle Bagamoyon retkelle ja safarille. Näille retkille lähdemme siis kolmestaan kuljettajan kanssa, mutta Angela piti kovan komennon kuljettajalle etukäteen meidän kohtelusta ja turvallisuudestamme.
 |
| Kuljettaja Angelan pihassa valmiina lähtöön |
Ennen kuin pääsimme lähtemään Angela tarkasti kaupunkivaatetuksemme. Minä pääsin tarkastuksesta läpi, vaikka olkapäät olivatkin paljaana, mutta Tuijan piti laittaa shortsit mekon alle, ettei "kaikki" näy. Tohtorien pitää kuulemma pukeutua arvokkaasti 😀
Odotimme hikistä kaupunkipäivää ja hikisen päivän kyllä saimme, mutta kaupunki katsottiinkin mustien lasien takaa autosta. Autosta poistuimme sen verran, että kävimme postissa tekemässä itsestämme miljonäärejä Tansanian shillingeillä ja syömässä hotelli- ja ravintola-alan koululla. Ruoka oli herkullista, mutta paikallisia ei juuri näkynyt.
I
llalla taas "karkasimme" kylälle ihmeteltäväksi ja itsekin ihmettelemään paikallista elämänmenoa, viehättäviä koulupukuisia lapsia, naisten kauniita asuja, meitä iloisesti tervehtiviä paikallisia ja lehmiä sortuneella tieosuudella. Kelloa piti vahtia, että ehdimme takaisin ennen pimeää, joka tulee täällä todella nopeasti. Innolla odotamme huomista päivää Bagamoyossa, jossa saamme seikkailla ihan kahdestaan. Toivotaan vaan, ettei kuljettaja ole saanut ohjeita lukita meitä autoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti