Valkoihoiset vihannesostoksilla

Keskiviikko 26.2.

Keskiviikkoaamu alkoi, kuten muutkin aamut, emäntämme Angelan keittämällä kaurapuurolla, leipäpalalla, kahvikupillisella ja hedelmillä. Niin ja Tuijalle tietysti keitetty kananmuna. Yllätys yllätys, aamuun kuului myös jo perinteinen suunnitelman muutos, joka tällä kertaa liittyi siihen, kuinka kauan Angela on kanssamme Bukobassa. Täällä Dar es Salaamissa yön aikana tapahtuu aina kummia asioita...

Aamupalan jälkeen lähdimme suorittamaan jännittävää ja odotettua toimenpidettä eli lentolippujen ostamista. Ensin laskettiin kotona rahat vielä kerran ja sitten lähdimme kohti paikallista "rahanvälitystoimistoa". Angela käveli perässämme vahtina, koska mukanamme oli iso tukku rahaa. Hyvin salamyhkäisesti annoimme rahat kirjekuoressa kalterien takana olevalle rouvalle, joka laski rahat uudelleen. Tämän jälkeen rahoja vastaava summa lähetettiin Angelan puhelimeen, joka maksoi lentoliput puhelimella. Lopputuloksena saimme lentoliput puhelimiimme. Koko tämä operaatio kesti puolisen tuntia ja hoidettiin hyvin huomaamattomasti. Mutta nyt meillä on vihdoinkin meno-paluuliput Bukobaan! Angela on Bukobassa vajaan viikon ja me kaksi viikkoa.

Tämän päivän huippukokemus oli kävelyretki Angelan kanssa Tabatan kylällä ja markkinoilla. Ihmiset olivat ystävällisiä ja eräskin mies huusi swahiliksi, että ei ole Tabatan kylään tultuaan nähneet valkoihoisia ja nyt ne ovat täällä! 😀 Markkinoilla ihailimme kauniiden ihmisten lisäksi tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Ja takaisin ajettiin vauhdikkaasti "bajajilla".

Oletimme tästä päivästä tulevan tylsän kotipäivän, mutta jälleen Tansania yllätti meidät. Elämyksellisen markkinaretken ja lounaan jälkeen Angelan kotiin tuli kaksi nuorta miestä, jotka ottivat meistä mitat ja ompelevat molemmille mittojen mukaan kaksi mekkoa (lyhyen ja pitkän). Mallit saimme valita lattialle levitettävästä kuvastosta ja kankaat Angela käy valitsemassa sillä välin, kun olemme safariretkellä. Valitettavasti kyllä muodot eivät meillä ole samaa luokkaa kuin upeilla tansanialaisilla naisilla.

Tällaiselle lievästi ruokarajoitteiselle matkailijalle Tansania on ollut positiivinen yllätys. Lämmin ruoka syödään kaksi kertaa päivässä ja aina on perunan, haudutettujen tai uunissa paistettujen banaanien, lihan, kanan tai kalan lisäksi herkullisia vihanneksia. Ja jälkiruuaksi meheviä hedelmiä. Ruoka on erittäin terveellistä ja kevyttä eikä lihaa, kalaa tai kanaa ole pakko syödä. Ja emäntämme on jo oppinut, että meidän suomalaisten pitää saada myös kahvia sopivin väliajoin.

Päivällisellä syödään rauhallisesti ja keskustellaan yhdessä kaikista mahdollisista asioista. Tai no ainakin paikalliset syövät rauhallisesti, mutta meillä on Tuijan kanssa vähän opettelemista siinä asiassa. Mutta onneksi tuon keskustelupuolen sentään osaamme. Päivällisseuraamme ovat Angela, hänen aviomiehensä ja kaksi kotona asuvaa aikamiespoikaa. Päivällisen jälkeen meille maistuu jälkiruoaksi lasi (no joskus kaksi) tansanialaista valkoviiniä ja isäntäpariskuntamme ottaa oluet. Ja tämä sama päivälliskaava toistuu joka ilta.

Tänään mekin osallistuimme päivällisen tekoon tekemällä nakkikääröjä, joita emäntämme oli syönyt meidän luonamme Suomessa. Valmistaikinaa ei tietenkään ollut eikä paljon muutakaan, mitä olisi tarvittu, mutta mehän olemme from University of Applied Sciences, joten soveltaminen onnistuu. Alussa oli pientä hämminkiä, sillä ymmärsimme, että meidän pitää tehdä kastiketta, jota minä olin tehnyt Suomessa, mutta onneksi väärinymmärrys selvisi, kun ihmettelimme, miten voimme ottaa kastiketta huomiseksi evääksi ja mitä ihmettä teemme noilla nakeilla... Keittiössä tarkeni, sillä tänään oli muutenkin koko tähänastisen matkan kuumin päivä ja juomavesikin oli loppunut. Naiset eivät enää pimeällä voineet sitä hakea, joten odottelimme talon isännän kotiintuloa. Onneksi jääkaapissa oli vielä pullo olutta.

Nukkumaan menemme tänään jännittävin fiiliksin, sillä aamulla alkaa safariseikkailumme henkilökohtaisen kuljettaja-bodyguardin kanssa.