Tälle päivälle oli varattu retki. Eläkeläisjunalipun Lappeenranta-Helsinki hinnalla Angela varasi käyttöömme auton kuljettajalla päiväksi. Aamulla kuljettaja odotti kotiovella ja matka saattoi alkaa. Lähdimme matkaan ajatuksella "ei huolta tänään".
Matkakohde oli Bagamoyo, jonne kartan mukaan oli noin 6o km matka. Käytännössä matka kesti yli 2 tuntia. Oikenpuoleinen liikenne oli jo oma lukunsa. Oman lisänsä matkaan antoi kuljettajan saama ylinopeussakko. Ylinopeutta oli vain muutama kilometri. Tulomatkalla saimme huomata, miten yhteisöllisyys toimi, kun vastaan tulevat autot vilkuttivat valoja. Tutka olikin puskassa. Tänään ymmärsin myös, miksi Angela vieraillessa luonani oli aina menossa autoon väärältä puolelta.
Lähtöoletuksena oli, että tämä on "oma päivämme". Meidät viedään Bagamoyon keskustaan ja sovitaan vaan aika, koska meidät noudetaan. Toisin kävi. Saimme hymyilevästä "driverista" koko päivän henkivartijan.
Kulttuuriosuuden alussa saimme aivan uskomattoman historiaselvityksen paikalliselta oppaalta, joka puhui innolla ja antaumuksella. Kaupungilla on ollut merkittävä asema Itä-Afrikan kauppapaikkana, jonka kautta ovat kulkeneet suola, norsunluut ja orjat. Paikan historiaa ovat kirjoittaneet niin ranskalaiset kuin saksalaisetkin. Saimme myös ymmärryksen ovien koristelujen merkityksestä liittyen mm. naisten ja miesten asemaan.
Henkivartija pysyi tiivisti rinnalla. Lounaalla vaihdettiin vähäisellä yhteisellä kielellä perhekuulumiset ja näytettin kännykkäkuvat puolin ja toisin. Serengeti-olut maistui taivaalliselta nihkeässä helteessä. Lounaan jälkeen yritimme viestittää, että tekisimme pienen kävelyn ja hän voisi odottaa meitä auton luona. Ei huolta, hän seurasi helteessä meitä kuin varjo.
 |
| Paikallinen munakuljetus |
 |
| Tavarankuljetusta, joka taitaisi jäädä meiltä tekemättä |
Alueella oli pieniä käsityö- ja taidepuoteja, joiden antimia omassa elämässä on totuttu hiplailemaan naisten kesken. Nyt katseltiin ja valittiin korviksia henkivartija makutuomarina!! Arvoitukseksi jäi, oliko emäntämme ohjeistanut hänet pitämään meistä " huolta " koko ajan vai oliko maan tapa, ettei valkoiset naiset liiku yksinään. Päivä Bagamoyossa oli mieltä avartava ja kiinnostus päästä Zansibarille vaan kasvaa. Siellä se saari pienen merimatkan takana meitä odottaa.
Tulomatkalla poikettiin kauppakeskukseen ja siellä emme tarvinneet henkivartijaa. Ilmoitimme tyynen rauhallisesti, että selviämme hyvin ja tavataan autolla. Pohdimme, miten vaikeaa on ilmaista vieraassa kulttuurissa omaa tahtoa, vaikka olimme reissun maksumiehiä. Toisaalta pitäisi osata nauttia "hakuna matata" (ei huolta), että meillä on henkivakuutus mukana. Jäätelökahvit maistuivat kuitenkin ihanan vapauttavilta!
Tämän kirjoitti Tuija Kuorttisen munia muistellen
Mielenkiintoista, sain tämän Leenalta. Mielenkiinnolla odotan kokemuksia ja vaikutelmia Sansibarista, terv. Jorma
VastaaPoistaJoo ollaan menossa sinne 19-23.3. ja ollaan varattu Matilta oranssi (meidän väreihin sopiva) bumgalow 21-23.3. Kirjoitan kyllä matkakertomuksen, että äiti ja isä saavat lukea, miten poika valloittaa Afrikkaa ! Tuikku
VastaaPoista