Tansaniaa taivastellen

Tiedän monia, jotka kantavat samaa Afrikka -unelmaa kuin minäkin. Se on kuuluu sitku-lokeroon. Jotta unelmista tulee totta, tarvitaan niiden äänen puhumista, sopivia kohtaamisia ja rohkeutta tehdä hyppy tuntemattomaan. Nyt se loikka on lähellä.

Oma unelmaani vauhditti maaliin toiminta CIF-järjestössä (Council of International Fellowship). Kansainvälisen ohjelman kautta tutustuin ja myös ystävystyin  Angela Ifunyan kanssa. Hän työskenteli Tansaniassa lasten oikeuksia tukevassa järjestössä (Protect Children´s  Trust).Angelan kautta avautui maailma, jossa pienilläkin teoilla voidaan tukea lasten ja erityisesti tyttöjen mahdollisuutta päästä kouluun. 

Näissä keskusteluissa oli luotu pohja unelmalle, jolle oli vielä monta sitku-estettä. Unelmani oli vapaaehtoistyö Afrikassa!  Kesäinen voimaannuttava keskustelu Ninnin kanssa alkoi kerralla muuttaa sitku-unelmaa kohti toteutusta. Asia vaati vielä seuraavana päivänä varmistuksen, että ollaanko pelissä. Oltiin.

Tansaniasta ja Angelasta tuli kuin itsestään unelman kohde. Pala palalta lähdettiin kokoamaan matkasuunnitelmaa.  Ensin selvitettiin reunaehdot ja samaan aikaan Angela organisoi meille omien verkostojen kautta kohdetta. Meille järjestyi pesti. Meistä tulee opettajia tyttöjen koulun opettajia Bukowan kaupungin läheisyydessä olevaan kylään. Ei huono pesti. Matkajalka vipattaa !!

Kirjoittaja ja kuvat Tuija (Angela Ifunya ja unelmamme maisemia)