Bukobassa elimme koronan suhteen lintukodossa. Luimme tiedotuksia Suomesta ja saimme viestejä perheiltä ja ystäviltä, mutta asiat eivät näkyneet käytännön tasolla muuten kuin käsienpesualtaan tulemisella hotellin pihalle. Ja tietysti välillä muistettiin välttää kättelyä, kuten Tansaniassa oli ohjeistettu. Mutta toisaalta taas tapasimme ja halasimme paljon ihmisiä.
Haikein miettein hyvästelimme hotellin mukavan henkilökunnan ja lähdimme kohti lentokenttää. Lentokentällä koronaan varautuminen konkretisoitui, kun huomasimme varotoimenpiteet. Ennen passintarkastusta meiltä mitattiin kehon lämpötila ja tiedot merkittiin käsin isoon kirjaan. Henkilökunnalla oli maskit naamalla ja koneeseen mentäessä he myös varmistivat, että jonossa kävellessämme välimatka edelliseen oli vähintään metri. Koneessa tämä ei tosin enää toteutunut.
Turvatarkastuksessa Tuijalla meinasi olla vähän ongelmia, sillä hän yritti muka vahingossa salakuljettaa kaksi pientä yrttiviinapulloa koneeseen. Pullot olivat viimeiset jäljellä olevat sisäiset desinfiointiaineet. Desifiointimme on tähän mennessä onnistunut täydellisesti, sillä kumpikaan ei ainakaan toistaiseksi ole saanut minkäänlaisia vatsa- tai flunssaoireita koko täällä oloaikana. Tuija sai hymyilemällä pullot turvatarkastuksen läpi ja siemaisimme ne odotustilassa tyhjiksi. Desifioinnista on tärkeää pitää huolta!Lentoa odotellessamme tapasimme nuoren hollantilaistytön Alinan, jonka kanssa olimme Bukobassa hotellilla jutelleet monta kertaa. Hän oli kaksi viikkoa vapaaehtoistyössä Hekima-järjestössä ja jatkamassa matkaansa Dar es Salamin kautta vapaaehtoistyöhön Nepaliin ja Sri Lankaan. Herttainen ja rohkea tyttö mietti kovasti, mitä hänen pitäisi tehdä koronan suhteen. Jos hän palaa kotimaahan, hänen kauan suunnitelmansa ja etukäteen maksamansa matka erilaisissa vapaaehtoistöissä jää toteutumatta. Valitettavasti emme vaihtaneet yhteystietoja niin, että saisimme tietää hänen ratkaisustaan. Tytön rohkea asenne ja palo toisten auttamiseen teki meihin vaikutuksen. Ei voi kuin ihailla!
Paluu Dar es Salamiin oli hikinen. Olimme jo unohtaneet, miltä tuntuu, kun vaatteet ovat koko ajan märkinä hiestä ja liimautuvat iholle. Tuttu kuljettaja oli meitä lentokentällä vastassa. Olimme suunnitelleet, että käymme vielä illalla ja huomenna kävelyllä Tabatan kylässä, mutta kylään saavuttuamme tajusimme, että koronan vuoksi tämä ei ole järkevää. Emme myöskään halua ongelmia isäntäpariskunnallemme. Kun paikalliset näkivät meidän tulevan matkalaukkujen kanssa, kuulimme heti huutelua koronasta ja kysymyksen, tulemmeko Euroopasta. Onneksi voimme vastata, että Bukobasta, jossa ei ole koronaa. Tansanialaiset suhtautuvat nyt vähän epäluuloisesti vaaleaihoisiin eurooppalaisiin ja pelkäävät heidän levittävän koronaa tänne. Ja mistäpä he voivat tietää, että kun me lähdimme Suomesta, tilanne oli täysin toinen. Kuulimme, että korona on nyt saavuttanut myös Tansanian, sillä täällä on todettu ensimmäinen koronatapaus Arushassa. Niinpä karanteenimme ensimmäinen osa alkoi jo täällä Tansaniassa, kun päätimme pysyä Angelan talossa siihen asti, kunnes pääsemme Suomeen.
Karanteeniimme liittyi myös iloisia asioita. Saimme viestin naispastorilta, jolle olimme antaneet ylimääräiset vaatteet toimitettavaksi kodittomien lasten keskukseen. Hän oli nyt toimittanut vaatelähetyksen perille ja keskuksessa oli kovasti ilahduttu pienestä avustamme.
Illalla yritimme tehdä netin kautta check-inin, mutta emme onnistuneet. Emme myöskään ole saaneet lippuja netin kautta, vaikka varausvahvistus on tullut. Minä selailin KLM.n nettisivuja ja selvittelin asiaa montaa eri kautta. Lentojen peruutusta ei ole ilmoitettu ja varausvahvistus oli kunnossa. Laitoin kuitenkin vielä ruuhkaiseen KLM:n asiakaspalvelun viestin ja vastausta odotellaan. Kaikki on nyt tehty, mitä voidaan ja nyt vaan rauhassa odotellaan vastausta tai jos vastausta ei tule, mennään huomenna ajoissa hoitamaan asiaa lentokentällä. Matkakaverilla alkoi olla hermostusta ilmassa, kun asia ei heti selvinnyt. Onneksi hän totesi ihan itse, että kun yrittää hoitaa asioita, niin ärsyttävintä on, jos joku häsää ja hermostuu vieressä. Sanoin olevani samaa mieltä ja siitä se tilanne sitten rauhottui. Eipä siis saatu tässäkään vaiheessa kunnon erimielisyyttä aikaiseksi.
Tämän kirjoitti Ninni odottavin, mutta olosuhteisiin nähden rauhallisin mielin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti