Työntäyteinen välipäivä

Keskiviikko 4.3. Iidan syntymäpäivä

Herään outojen lintujen kovaääniseen sirkutukseen. On vähän epätodellinen olo lojua kiireettömästi ison hyttysverkon lempeässä suojassa. Kukko ilmoittaa äänekkäästi, että aamu on alkanut. Onneksi
aloitti  vasta kello kuusi.

Kiireetön aamu turvaverkossa

On tämä nettiaika ihmeellistä. Aamulla tulee luettua Etelä-Saimaa jopa paremmin kuin kotona. Myös läheisten ja ystävien viestit tuntuvat erityisen tärkeiltä maailman toisella laidalla. Lämpimän yllätyksen toi ystävän viesti. Kun hän ei täydenkuun aikaan ei saanut nukuttua, hän oli viihdyttänyt itseään lukemalla blogiamme!

Hotelli on kauniilla paikalla Viktoria-järven rannalla. Hotellihuone tai siis huoneisto (olohuone, makuuhuone ja tilava WC)  mukautuu hyvin myös työtilaksi. Sähkö toimii vähän On/off- periaatteella. Kahvinkeitto jäi kesken, mutta sitten  sähköt taas ilmestyivät. Samoin aamulla hiusten pesu viileällä vedellä toimi hyvänä herätyksenä. Siisteyteen meillä on vielä pientä totuttelemista, mutta kohta kaksi viikkoa Afrikassa on auttanut jo sopivasti ummistamaan silmiä.





Tänään oli muuten matkan ensimmäinen pilvinen päivä.  Viktoria-järveäkään ei näkynyt. Aamiaisella oli pieniä piirakoita ja hedelmiä, joiden maku oli ihan jotakin muuta kuin purkkihedelmien. Niin länsimaalaisia ollaan, että paahdettu leipä ja pienet pyöreät munkin saivat silmämme loistamaan.

Huoneisiin mennessä oven ulkopuolella meitä odotti legioona hyttysiä. Niitä oli oikeasti mustanaan.  Kerrankin meilläkin oli suut kiinni. Iltapäivällä saimme selvityksen asiaan. Ne ovat vaarattomia mutta harmillisia, kun tunkeutuvat joka paikkaan. Meille vakuuteltiin, etteivät ne jää meidän riesaksi, ne tulevat ja menevät sään mukaan.


















Tänään on VÄLIPÄIVÄ, mikä tarkoittaa, että meidän on tehtävä opetussuunnitelma kolmelle koululle. Eikä pelkkä suunnitelma riitä, pitäisi olla vähän sisältöpuoltakin. Opettajuuden huono puoli on, ettei luokan eteen voi mennä ihan kylmiltään. Myöskin Angelalla on omat odotukset,  että "senior" ja "girl"  hoitavat homman kotiin.

Nyt piti käytännössä alkaa toteuttaa eilen euforisessa innolla annettuja lupauksia. Hotellihuoneen ruskeilla sohvilla alkoi luova suunnittelutyö. Muistikirjat ja kalenterit esille. Ensin tankattiin koulujen nimet ja saatiin ne paperille. Syntyi ymmärrys siitä, että missä ollaan ja milloin; Kigarama ja Katoman Secondary Schoolissa molemmissa kaksi päivää ja Kabugarossa neljä päivää. Työnimenä koulut yksi, kaksi ja kolme. Paikallisten nimien oppiminen on aika työlästä.

Pala palalta lähdettiin rakentamaan suunnitelmaa sisällöstä. Otettiin käyttöön oma ammattitaito, vanhastaan todetut hyvät käytännöt ja luova hulluus. Erilaiset kuvien, korttien, post-It lappujen  ja kouluilla olevan liitutaulun varaan  rakennettiin opetus kahdeksalle päivälle. Todettiin yhdestä suusta, että onpa taas mukavaa tehdä yhdessä töitä, ja vielä  Afrikassa. Kuka olisi uskonut silloin, kun jäin eläkkeelle. Eikä ollut yllätys, että Ninni ehdotti lopussa, että laitetaan päivän suunnitelmat excel-taulukkoon.

Välillä piti konttori siirtää respaan, kun nettiyhteys pätkii huoneessa.  Siinä istuessa hotellin johtaja, tuli taas  kysymään kuulumiset. Tätä ainakin minulle tapahtuu  harvemmin Suomessa.

Iltapäivällä oltiin siinä vaiheessa, että excel-taulukko lähti kahden koulun rehtorille. Muistimme, että   "opetusvälineistä" olimme unohtaneet post-It laput kotiin. Hakuna matala -periaate toimii. Pienestä kaupasta, jonka olemusta oli vaikea määritellä, löytyi kuin löytyikin lappusia.




Kyläkävelyllä löytyi myös Casanova-niminen ravintola, jossa palkitsimme päivän uurastuksen Kilimanjarolla. Siellä oli orkesterilavakin. Kuulimme, että siinä esitetään viikonloppuisin illalla elävää musiikkia. Kiinnostavaa, mutta tässä kulttuurissa tämä ei koske meitä, sillä kylän ainoina valkoisina naisina emme voi liikkua yksin illalla.

Muistettiin Iidaa ja Helmi-Leenaa yhteiselIä onnitteluvideolla Viktotria-järvinäkymin. Rakkaat kulkevat mukana maailman toisella puolenkin. Illan päätteeksi tehtiin vielä viimeiset silaukset huomiseen. Ninni palkitsi itsenä hotellin pitsalla. Väsyneinä, mutta sangen tyytyväisinä itseemme odotamme tilapäisen tuntiopettajan pestiä.



Tämän kirjoitti Tuija jo unohtaneena, miten vaativaa ja aikaa vievää on opetuksen valmistelu