Tyttövoimaa

Tiistai 10.3. 

Toinen ja toimen koulupäivä Kabugaron koululla. Aamulla pinkkireppuiset olivat valmiina odottamassa kuljettajaa. Matkarupattelun aikana saadaan monenlaista tietoa paikallisesta elämästä, kuten miten Bukoban rakennuksissa näkyy kolonialistinen tyyli. 

Koulun hallinnossa on kolme huonetta; headmaster, secondmaster and academic office. Me menemme headmasterin huoneeseen, jossa sovitaan vielä tarkemmin päivän ohjelma. Academic office on vastuussa meidän ohjelmasta. Katselimme, kun ulkona opiskelijat kantoivat tuoleja luokkiin. Meille laitettiin kovalla kiireellä opetustilaa pystyyn.  

Odotteluaikana saimme hyvän tietoiskun Tansanian presidenteistä. Jokaisen koulun seinällä on presidentin kuva. Nykyinen presidentti on John Pombe Joseph Magufuri, tiedoksi lukijoillekin. Hän on maan viides presidentti. Itse muistan lapsuudesta Julius Nyereren nimen, joka oli  ensimmäinen presidentti.  Tansaniassa presidentti valitaan valitaan viideksi vuodeksi  ja korjeintaan kahdeksi kaudeksi. Tänä vuonna on vaalit. Kuuleman mukaan presidentti on hyvin suosittu ja todennäköisesti hänelle seuraa jatkoaika. 

Näillä eväillä sivistyneenä lähdettiin pitämään koulua. Ninni oli valmistellut matematiikan tehtäviä, joiden testioppilaana minä, vähemmän matemaattisena ihmisenä, olin. Matikan opettajan pieni pulma oli, ettei hän yhtään tiennyt ketä opettaa ja mitä heille oli opetettu aikaisemmin. Ennen opetusta hänen piti tarkistaa, miten täällä tehdään jakokulma. Ninni oli laatinut tehtäviä, jossa käytettiin luovasti yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskua. Samoin pelikorteilla tehtiin tehtäviä.

Apuopettajan roolista nähtynä ei voi kuin ihailla Ninnin ammattitaitoa, miten hän sai opiskelijat työskentelemään innolla. Annettujen tehtävien ratkaisuissa käytettiin vaikeuskertoimia, joista opettaja oli varsin tyytyväinen. En ollut ihan varma, miten Ninnin miespuolinen opettajakollega ajatteli, kun suomalainen naisopettaja sai opiskelijat liekkeihin. Opiskelijat antoivat opettaja Ninnille kiitettävän arvosanan. Prosenttia en laskenut. Sekin selvisi tunnin aikana, että koulussa annetaan arvioinnit prosentteita.

Lounastunnilla juteltiin opettajien kanssa ja teemana oli muun muassa rangaistukset. Edellisenä päivänä opiskelijat olivat kysyneet meidän koulussa annettavista rangaistuksista. Kun kerroimme, ettei rangaistuksia ole, niin se herätti myös opettajissa paljon pohdintaa. Keskusteluun tuli mukaan perustuslait, lastensuojelu, uskonnolliset ja eettiset kysymykset. Kulttuuritulkilla olisi ollut tarvetta! 

Iltapäivällä meillä oli luokassa vain tyttöjä. Teemana oli henkilökohtainen hygienia sekä miten ja mistä tytöt saavat tukea. Samoin käytiin läpi Angelan projektin vaikutukset. Meillä on hänelle paljon hyvää kerrottavaa, kun tapaamme Dar es  Saalamissa. Post-it laput tuotiin reippaasti taululle ja siinä yhdessä ihmeteltiin ja kommentoitiin tyttönä ja naisena olemiseen liittyviä iloja ja haasteita. Alussa vähän jännitti, sillä näin intiimit asiat eivät ole todellakaan helppoja käsitellä meidänkään kultuurissa. 

Team-teachingissä oli mukana viehättävä naisopettaja ja naisten välinen yhteys löytyi heti. Viimeisenä oli teema, mikä on parasta olla nainen. Jokainen sai sanoa yhdellä sanalla! Se avasi kaikki hanat ja  luokan täytti nauru. Parasta naisessa on mm. kauneus ja rinnat. Siihen ei ole mitään lisättävää. Tunnin jälkeinen yhteiskuva kertoo yhteisestä onnistumista enemmän kuin tuhat sataa. 

"Koulukuljetuksessa" Lucasin auto oli taas täynnä. Meidän lisäksi oli matematiikan opettaja ja englannin opettaja Marco. Naisopettaja vietiin paikallisen opeyhdistyksen kokoukseen ja Marco jäi meille seuramieheksi.  

Tutustumiskohteena oli korkealla rinteessä sijaitsevan BCD Stella -hotellin uima-allas. Marcon vaimo ja lapset  asuvat Dar es Salaamissa ja Marco täällä. Selvisi, että opettajat eivät voi itse valita työpaikkaa, vaan valtio ohjaa virkojen täyttämistä. Perhe-elämään liittyvä Tansania-Suomi keskustelu jatkui hotellin uima-altaan reunalla suussa sulavien kevätkääryleiden ja Kilimanjaron kanssa.

Rinnettä alas patikoitiin huikeissa maisemissa. Aikaisemmin kävelyretket on suuntautuneet keskustan täpötäysille kaduille, mutta nyt levittäytyi Viktoria-järvi kaikkine maisemineen. Ennakko-oletuksemme oli, että Tansania on kuivaa ja karua. Se ei todellakaan vastannut vastannut tämän päivän maisemia.

Taas kerran seurasi yllätys. Kun tulimme iltaviesteille respaan, niin naapurisohvalla istuivat nuori nainen ja mies. Ei toiminut netti ja sähkökatkon takia pimeässä vaihdettiin kuulumisia. He kertoivat olevansa HEKIMA - järjestön vapaaehtoistyöntekijöitä. Kävi, ilmi, että he olivat olleet tänään samalla koululla kuin mekin. Hämmästyimme, koska koululla ei ollut asiasta mitään puhetta. Vielä sängyn turvaverkossakin vatuloitiin asiaa.  

Tämän kirjoitti Tuija yrittämättäkään ymmärtää tätä maata