Mitä myö opetetaan?

Perjantai 13.3.

Tänään heräsimme hiukan mietteliäänä ja pää tyhjänä eilisen tunteikkaan päivän jälkeen. Yhteiselomme 24/7 alkaa jo muistuttaa vanhaa avioparia. Keskustelumme ennen aamupalalle lähtöä eteni seuraavasti:

Ninni: Mitä pannaan päälle?
Tuija: Ei oo kukkamekko-olo.
Ninni: Ei niin. Mennäänkö pitkillä?
Tuija: Mennään.
Ninni: Onko siulla kaikki?
Tuija: On.
Ninni: Ai siis korttikin?
Tuija: No se kuuluu miun tavaroihin.

Kuljettaja tuli hakemaan meitä Kigaraman koululle, jossa olimme edellisen kerran viime viikon torstaina. Ja jälleen kerran koko aamupäivän vettä tuli ihan kaatamalla. Mutta ei hätää, sillä täällä moottoripyörissäkin on sateenvarjot.









Kigaraman koululla tapasimme ensin opettajat. Olimme tavanneet heidät jo kertaalleen, joten tässä vaiheessa päästiin keskustelemaan opetussuunnitelmista sekä opettajuuden ja oppimisen haasteista Tansaniassa ja Suomessa. Haasteelliseksi keskustelun teki se, että opettajanhuoneessa oli sateen takia todella kova meteli ja vaikka huone oli pieni, piti huutaa, että ääni kuului. Välillä piti yrittää lukea huulilta, mikä olikin tosi helppoa, kun afrikkalainen puhuu englantia.































Ja sitten lähdettiin tunnille. Yllättäen emme ihan olleet saaneet tolkkua, ketä opetamme, mutta reippaasti kävelimme koulun johtajan ja sympaattisen nuoren naisopettajan perässä luokkaan. Kymmenen metriä ennen luokan ovea Tuija aloitti keskustelun opetuksen sisällöstä:

Tuija: Mitä myö opetetaan?
Ninni: En tiiä. Katotaan ketä siellä on.
Tuija: Näitä on yli sata!
Ninni (kysyy paikalliselta opettajalta): Onks kaikki tyttöjä?
Opettaja: On.
Ninni: Otetaanks myö se tyttöjuttu?
Tuija: Joo. Miten vedetään?
Ninni: Laitetaanko laput?
Tuija: Mitkä kysymykset vedetään?
Ninni: Otetaanko noi kolme? Ehkä ehitään...

Siitä se sitten tunti lähti käyntiin. Ja taas oli luokan täydeltä tyttöenergiaa, kun pohdimme, mikä on parasta tyttönä olemisessa. Tunnin jälkeen oli aika helpottunut olo. Kyllähän tästäkin taas selvittiin. Eri kulttuurien välinen tyttöjen ja naisten yhteys löytyy helposti ja kantaa pitkälle.

 

Onnistuneen ja kokemusrikkaan työviikon jälkeen istahdimme hotellin pihalle päiväkahville kuuntelemaan ja katselemaan naiskuoron videokuvauksia. Päiväkahvin jälkeen keksimme, että voisimmehan palkita itsemme myös lasillisella viiniä. Valkoviini naamioitu sujuvasti kahvikupeista nautittuna teeksi.

Tämän kirjoitti Ninni ylpeänä siitä, että on saanut tavata paljon upeita naisia ja tyttöjä