Aamulla heräsimme kovaan ukonilmaan. Aamupalan aikana ilma kuitenkin jo kirkastui ja mietimme, miten viettäisimme vapaapäivämme. Koko kaupunki oli ilman sähköä, minkä vuoksi myöskään nettiyhteys hotellissamme ei toiminut. Ajattelimme tämän olevan tilapäistä, mutta lopulta vietimme koko päivän ilman sähköä ja nettiyhteyttä. Meille sähköttömyys ei aiheuttanut suurempia ongelmia, sillä olimme varautuneet puhelimen varalatureilla ja otsalampuilla. Netittömyydellä oli kuitenkin vaikutuksia päivän kulkuun.
Olimme alunperin suunnitelleet, että vapaapäivän aikana päivitämme blogia ja teemme muitakin kirjallisia hommia. Mutta kun netti ei toiminut, päätimme lähteä kaupungille. Olimme sopineet tapaamisen Angelan ja Kabugaron koulun johtajan, Lucaksen, kanssa alustavasti kolmeksi, joten meillä oli reilusti omaa aikaa ennen tapaamista. Ja kun kerran netin kautta meihin ei saanut yhteyttä, niin luotimme tähän alustavaan aikatauluun.
Päätimme hemmotella itseämme vapaapäivän kunniaksi ja menimme paikalliseen kauneussalonkiin. Voi mikä nautinto oli istua vierekkäin melkein kaksi tuntia kestävässä jalka- ja käsihoidossa! Hygienian taso ei ollut ihan luksustasoa, mutta palvelu ja työskentely sitäkin parempaa. Pois lähdettiin hyvin rentoutuneina ja sormien ja varpaiden kynnet kirkkaan punaisina.
Kun tulimme takaisin hotellille puoli kolmen maissa, Angela ja koulun johtaja odottivat meitä autossa hotellin pihalla. Selvisi, että sillä välin, kun me nautimme olostamme kauneussalongissa, he olivat jo vähän huolissaan ajelleet kaksi tuntia ympäri kaupunkia etsimässä meitä. Meitä oli käyty kyselemässä muun muassa paikalliselta kuntosalilta, jossa olimme nähneet edellisenä päivänä kyltin saunasta. Ajattelivat meidän suomalaisina menneen saunaan! Hotellin johtajaltakin oli jo menemisiämme kyselty. Angela oli laittanut meille viestin siitä, että siirretään tapaaminen alkamaan klo 12.30, mutta emme tietenkään saaneet viestiä. Hän oli myös soittanut WhatsApp -puheluita, joita emme myöskään saaneet.
Kovasti pyytelimme myöhästymistämme anteeksi ja totesimme, että meillä ei ole tapana tehdä katoamistemppuja. Tässäkin huomasimme afrikkalaisen ajattelutavan jo sen verran tarttuneen, että Suomessa myöhästyminen tapaamisesta olisi varmasti jäänyt harmittamaan siitäkin huolimatta, että emme tienneet ajan muuttumisesta. Täällä anteeksipyytelyjen jälkeen asia ohitettiin sujuvasti ja aloitettiin suunnittelupalaveri. Suunnitelmien tekeminen oli helppoa, sillä koulun johtaja osoittautui hyvin säntilliseksi mieheksi. Hän muistutti erittäin paljon napakkaa suomalaista peruskoulun opettajaa.
Palaverin jälkeen lähdimme etsimään kaupungilta kahvia ja toimivaa wifiä. Ajattelimme, että olisi hyvä saada viestit kotiväelle. Erittäin hyvää kahvia löytyi, mutta wifiä ei.
Ennen pimeää ehdimme vielä lähiterassille tutustumaan upeaan paikalliseen tarjoilijanaiseen. Hänellä oli meille paljon asiaa, mutta ei yhteistä kieltä. Mutta asia tuli selväksi: black, white, friends.
I
Illan vietimmekin siten pimeässä valopäinä ja totesimme tyynesti, että ei sitten kirjoiteltu blogeja tai mitään muutakaan tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti