Opiskelua ja pihatöitä

Keskiviikko 11.3.

Aamulla molemmilla oli havaittavissa pientä väsymystä, vaikka vain Tuija oli kuunnellut ukkosta yöllä. Netti ei toiminut edelleenkään edes respassa ja huomasimme, että ensimmäistä kertaa jonkin asian toimimattomuus alkoi ärsyttää. Niinpä huokaisimme syvään ja totesimme, että kai sitä saa jo puolessa välissä matkaa vähän ärsyyntyäkin.

"Koulukuljetus" tuli aamulla myöhässä ja ennen koululle menoa hoideltiin vielä toimisto- ja pankkiasioitakin. Koululle mentiin, kun ehdittiin. Autossa soi englanninkielinen pop-musiikki ja huomasin, etten ollut kuullut musiikkia pitkään aikaan.

Matkalla koululle saimme varmistuksen yhteen meitä askarruttaneeseen asiaan. Jo Dar es Salamissa ihmettelimme, kun jokaisessa kadunkulmassa ja vähän muuallakin oli iso joukko miehiä lorvimassa moottoripyörien kanssa. Mietimme, että on vähän erikoista, ettei heillä ole muuta tekemistä kuin kokoontua kaduille. Sama meno jatkui täällä Bukobassa. Kun miehet täällä huutelivat meille ohi kulkiessamme aloimme epäillä, että ehkä he haluaisivat tarjota meille moottoripyöräkyydin. Huomasimme, että ihmiset todellakin hyppäsivät moottoripyörän kyytiin ja sitten mentiin pitkin kaupunkia. Tänään meille kerrottiin, että miehet työllistävät itsensä moottoripyörätakseina ja että erittäin iso osa miehistä saa siitä elantonsa. Selvisipähän tämäkin seikka! Mutta kyytiin ei kyllä uskalleta mennä, sillä kypäristä ei ole tietoakaan ja suihkiminen moottoripyörillä autojen seassa on kyllä aikamoista.

Tänään tapasimme yhteisesti koulun opettajat. He olivat todella kiinnostuneita Suomesta. Hyvät keskustelut monista tärkeistä asioista eri opettajien kanssa jatkuivat vielä pitkälle iltapäivään. Valokuvia otettiin paljon ja myös yhteystiedot vaihtuivat puolin ja toisin. Kabugaron koululla on kyllä tosi mukavia opettajia! Alkuviikosta jotkut tuntuivat vähän etäisiltä, mutta huomattiin, että kyse taisikin olla ujoudesta. Tänään juttu luisti kaikkien kanssa ja keskustelut avasivat meille todella paljon taustoja koulunkäynnistä Tansaniassa ja erityisesti pienissä kylissä asuvien pääasiassa hyvin köyhien perheiden ja lasten elämästä.

Hauska yksityiskohta keskusteluissa oli se, että osa opettajista oli kuullut Suomen nuoresta naispääministeristä. Kun kerroimme muistakin nuorista naisministeristä ja puolueiden johtajista, niin usealle opettajalle piti lähettää WhatsAppilla kuva, jossa olivat kaikki nuoret Suomen naisministerit. Pari opettajaa halusi myös blogimme nettiosoitteen ja lukevat sitä kuulemma Google-kääntäjän avulla.

Lounaan jälkeen pääsimme seuraamaan Marco -opettajan pitämää englannin tuntia. Opetusta oli helppo seurata, sillä Tansaniassa secondary schooleissa kaikki opetus on englannin kielellä. Primary schoolissa opetus on swahiliksi. Englanti opetuskielenä asettaa omat haasteensa, joten ei voi kuin hattua nostaa opettajille ja opiskelijoille. Jos joku vielä tämän jälkeen ammattikorkeakoulussa valittaa minulle, että kaikkien opiskelijoiden pitää opiskella joku opintojakso englannin kielellä, niin voitte vaan arvata, mitä vastaan.

Opiskelijoita oli viitisenkymmentä, mutta käytössä oli vain kolme kirjaa ja opettajan kirjaa. Opettaja kirjoitti kaikki tehtävät ja asiat taululle ja lopussa tehtiin ryhmätöitä kirjasta. Käytössä oli neljä kirjaa ja ryhmän koko reilusti yli kymmenen opiskelijaa.

Minä olisin halunnut mennä seuraamaan opiskelijoiden ryhmätöitä lähempää, mutta kokeneempi kollega levitti siipensä ja esti pääsyni. Väitti opiskelijoiden häiriintyvän ja saattoipa tuo olla oikeassakin. Pitää kuulemma osata olla välillä ihan hiljaa paikallaankin...

Oli mielenkiintoista seurata perinteistä tansanialaista opetusta. Opiskelijat käyttäytyivät hyvin kunnioittavasti opettajaa kohtaan ja mikäli yksittäinen opiskelija vastasi opettajan kysymykseen, hän nousi seisomaan. Pääasiassa opiskelijat lausuivat vastauksia yhteen ääneen. Opettaja aloitti sanan tai lauseen ja opiskelijat sanoivat yhteen ääneen loppuun. "This is what?" ja "Understood?", kysymykset esitettiin melkein joka toisen lauseen jälkeen ja aina opiskelijat vastasivat kovalla äänellä. Kaikki olivat siis hyvin aktiivisia ja keskittyneitä opetukseen isosta ryhmästä huolimatta. Tähän tosin voi vaikuttaa sekin, että koulussa on kokeet joka perjantai. Ja opettajat korjaavat kokeet maanantaiksi.

Koulun viimeisillä tunneilla kaikki oppilaat olivat pihatöissä. Osa kuokki peltoa ja osa repi käsin tai leikkasi pienillä sirpillä ruohikkoa. Ruohikon tilalle tulee pelikenttä. Opettajat totesivat, että Suomessa tämä taidettaisiin tehdä koneella. Opiskelijat tuntuivat pitävän pihatöistä ja ovat niihin kuulemma tottuneet. Koululla on myös suosittu Environmental -club, jossa opiskelijat muun muassa kasvattavat puun taimia ja istuttavat niitä.

Päivän päätteeksi lähdimme vielä kaupungille. Tuija uskalsi reippaasti mennä paikalliselle kampaajalle. Minä seurasin vierestä ja vähänhän tuo työskentely näytti erilaiselta kuin mihin ollaan totuttu. Mutta lopputulos oli hyvä. Löysimme myös kirjaston ja viinikaupan. Osasimme (ja saimme) siis ensimmäistä kertaa ostaa viiniä ihan itse.

Tämän kirjoitti Ninni paljon uusia asioita oppineena