Aamulla saavuimme Amsterdamin lentokentälle ja tunnelma oli täysin erilainen kuin menomatkalla. Ihmisiä oli vähän ja ravintolat suljettu. Minkäänlaista paniikkia ei kenelläkään ollut, vaan kaikki olivat hyvin rauhallisia. Tunnelma oli kuitenkin käsinkosketeltavan apea. Helsinkiin lähtevään koneeseen pääsi vain näyttämällä Suomen passin. Useilla ihmisillä, kuten meilläkin, oli hengityssuojaimet, vaikka niiden merkistystä vähän epäiltiinkin. Mutta ainakin oltiin vakuuttavan näköisiä.Helsingin lentokentällä saimme ohjeet karanteeniin. Siinä viimeistään ymmärsimme, että paluu toiseen todellisuuteen on alkanut. Uskomattomien Tansanian kokemusten jälkeen paluu Suomeen on jo oma juttunsa, mutta tiesimme palaavamme täysin erilaiseen Suomeen kuin mistä 3,5 viikkoa sitten lähdimme.
Läheiset olivat huolehtineet hyvin kotiinpaluuseemme liittyvät järjestelyt. Ilona toimitti meille auton lentokentälle ja meille oli myös tehty todella ihanat ja runsaat eväät kotimatkalle. Karanteenilaisina emme voineet mennä kahvilaan syömään, vaan ajoimme Pukaron Paronin pihalle ja nautimme siinä suomalaisesta kahvista, juustosämpylöistä ja muista ihanista herkuista.
Matka autolla Helsingistä Lappeenrantaan meni sujuvasti matkaa reflektoiden. Vaikka matka Tansaniaan päättyikin vähän liian aikaisin, niin totesimme sen täyttäneet kaikki odotukset ja ylikin. Nauroimme hauskoille ja ihanille kokemuksille ja mietimme, miten selviämme toisesta todellisuudesta ilman yhteistä turvaverkkoamme. Välillä myös vähän itkettiin. Tiesimme Tansanian ja uusien ystävien lisäksi ikävöivämme myös kahdenkeskisiä keskustelujamme ja turvaverkkoa. Ollaan koettu yhdessä jotain sellaista, joka tulee liittämään meidät aina yhteen.
Matkalla mietimme myös suhtautumistamme tulevaan karanteeniin. Hieman ihmettelimme sitä, että ajatus karanteenista ei yhtään ahdistanut. Pohdintojen lopputulos oli se, että Tansania oli laittanut asiat uuteen perspektiiviin ja muuttanut ajatusmaailmaamme monessa suhteessa. Päätimme, että kotiinpaluun jälkeen viimeinen yhteinen blogimme tulee kertomaan niistä tärkeistä asioista, jotka ovat eniten koskettaneet ja vaikuttaneet meihin. Käsikirjoitus tehtiin jo autossa, mutta annamme muutaman päivän kulua ja asioiden hautua ennen blogin kirjoittamista.
Karanteeni kotona alkoi vastaamalla ihanien uusien tansanialaisten ystävien viesteihin ja kyselyihin siitä, olemmeko päässeet turvallisesti Suomeen. Silloin viimeistään ymmärsin, että meistä todella välitettiin. Hyvät naurut saatiin vielä päivän päätteeksi, kun kotiintulon jälkeen huomasimme punaisten reppujen tavaroineen vaihtuneen. Elämä jatkuu toisessa todellisuudessa ja yritämme pikku hiljaa karanteenista huolimatta ottaa selvää maailmasta, johon olemme juuri tulleet.
Tämän kirjoitti Ninni todellisuuksien välitilassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti