RättiShow afrikkalaisittain

Maanantai 2.3.

Ihmettely on hyvä tapa uida vieraaseen kulttuuriin. Illalla pyykkipäivän jälkeen kosteat vaatteet olivat vielä narulla. Emäntämme pyysi ottamaan ne yöksi pois. Me katsoimme ihmeissämme, että onko yöllä tulossa sade. Ei ole tulossa, mutta pyykit pitää ottaa pois, ettei niitä varasteta. Varasteta siis korkean aidan takaa! Pyykit siirrettiin kuuliaisesti sisälle kuivumaan.

Asia sai lisäymmärrystä, kun tulimme Dar es Salaamista. Angela osoitti asuinaluetta, jossa he olivat joskus asuneet. Se oli huono paikka, sillä pyykkipäivän jälkeen piti odottaa vieressä, kun vaatteet kuivuivat. Muuten ne varastettiin. Taas opittiin jotakin.

Samoin kuin viikko sitten, aamulla lähdettiin odotuksin ottaa haltuun city center. Edellisellä kerralla  emme autosta juuri poistuneet. Aamulla  matkaopas kädessä esittelimme emännällemme kiinnostuksen kohteita. Terassimeetingissä arvioitiin valuutan tarve seuraavalle kahdelle viikolle.

Driver odotti kotikadulla. Vaihdettiin kuulumiset ja lähes tunnin matka kaaosliikenteessä alkoi. Asuinpaikkamme on Tabata-niminen kaupunginosa ja se kuin pieni kylä kanoineen ja lehmineen. Kaupunkiin johtaa yksi iso valtatie ja liikenne on sen mukaista. Parkkeeraus Dar es Salaamissa ei ole kallista, mutta parkkipaikan löytäminen on sitäkin haasteellisempaa.

Tansania-turneemme loppuhuipennuksen eli matkan Sansibarille valmistelut on nyt myös pulkassa. Aamulla varattiin hotelli, jonka ensimmäinen edellytys oli ilmastointi. Nyt ostettiin laivaliput.

Postissa odotti sama rahanvaihto kuin viime viikolla. Tulevina viikkoina Bukobassa asioidaan käteisellä, joten olimme taas miljonäärejä. Tällä kertaa kummallakin on 1.9 miljoonan shillingin rahapinkat, jotka piti huomaamattomasti tunkea moneen kukkaroon.

Saimme kuin saimmekin pienen kiertoajelun. Lounaspaikaksi Angela valitsi ravintolan, joka on hänen poikansa Ericin työpaikan lähellä.  Oli mukava yllätys, kun kiireinen pankkimies ilmestyi meitä tapaamaan. Syömme päivittäin erittäin hyvää paikallista kotiruokaa, mutta silti on tunnustettava, että tuore leipä maistui todella hyvältä. Ninni lankesi pastaan ja minä rasvaiseen broileriin paikallinen olut kyytipoikana.


Eric on perheen vanhin poika,  ja äidille oli erityisen mieluisaa esitellä poikansa meille. Kiireinen hymyilevä bisnesmies ilmestyi livenä pöytäämme. Liikuttavaa oli, kun äiti jakoi oman lounaansa poikansa kanssa. Nyt olemme tavanneet perheen neljästä pojasta kolme ja neljännen tapaamme vielä Bukobassa. Alamme olla jo osa perhettä.




Olemme ihastelleet tansanialaisia kankaita ja vaatteita yli viikon. Kankaíta lähtee myös Suomeen omaksi ja ystävien iloksi. Tehokkaaseen tapaan meidät vietiin myymälään ja siellä oli kankaita joka makuun. Vaikeinta oli valita runsauden sarvesta, kun kaikki olivat niin puoleensa vetäviä.

Kotikylällä odotti vielä räätälissä käynti. Ennen safarille lähtöä meistä otettiin mitat kahta mekkoa varten. Jäimme siihen uskoon, että Angela lähettää meille kangasehdotuksia, joista eurooppalaiset naiset sitten valitsevat sopivan kuosin. Toisin kävi. Emäntä laittoi meille kuvat valitsemistaan kankaista ja molemmat mekot tulevat samasta kankaasta!  Mekot olivat puolivalmiita, eikä meillä ollut lopputuloksesta huomautettavaa. Näin jo itseni mekko päällä ja korkkarit jalassa kipittämässä kokoukseen.  Onko vain, että itsellisen naisen on periaatteessa vaikea hyväksyä, että joku muu tekee valinnat hänen puolestaan.



Räätälillä käynti oli muutenkin mieltä kohottava kokemus. Työntekijöistä tuleva ilo ja myönteisyys saivat  hyvälle tuulelle.  Erityisesti rappusilla istuva pikku tyttö vei sydämemme.



Huomenna on lähtö Bukobaan, joka on ihan oma tarina. Sitä ennen on aloitettava oman tunkion selvittäminen matkakuntoon. Onneksi matkakaveruksilla on hyvin samanlainen siisteyskäsitys.

Tämän kirjoitti Tuija ahdistuneena ja hikisenä matkatavaroiden äärellä