Tänään sana sanoinkuvaamaton sai täysin uuden merkityksen. Sitä, mitä päivän aikana näimme ja koimme, on jotain sellaista, mitä ei pysty kuvaamaan sanoilla eivätkä kuvatkaan pysty välittämään sitä tunnelmaa ja tunnetta, jonka koimme, kun savannin keskellä katselimme upeita maisemia ja villieläinten touhuja. Huikea kokemus ja upeiden hetkien tunnelmat säilyvät aina sydämissämme ja mielessämme. Tänään kaikki muu paitsi luonto tuntui pieneltä ja mitättömältä.
Lähdimme ensimmäiselle savannikierrokselle ihanan kuljettajamme Francisin kanssa jo klo 6.30, sillä savannin herätessä uuteen aamuun eläimet ovat akiitivisimmillaan. Ensimmäisenä vaikutuksen meihin tekivät upeat ja ylpeänä kulkevat kirahvit, jotka näyttivät nauttivat siitä, että heitä katsellaan ja ihaillaan. Myös majapaikkamme pihalla ja lähistöllä pyörivät apinat olivat hellyttäviä.
 |
| Francis kuivaamassa öisen sateen kastelemia auton penkkejä |
Aamukierroksella yksi tärkeä tehtävä oli etsiä leijonia, jotka eivät juurikaan päivällä liikkuneet. Aina kun vastaan tuli toinen safariauto, kuljettavat vaihtoivat tietojaan siitä, oliko leijonia näkynyt ja mitä eläimiä missäkin päin liikkuu. Leijonia ei kuitenkaan tänä aamuna näkynyt. Tosin oppaan mukaan leijonat kyllä ruohikosta katselivat meitä, vaikka me emme leijonia nähneetkään. Vaikka olisi ollut kuinka kova vessahätä, niin puskapissille ei tehnyt mieli.
Kävimme aamupalalla yhdeksän aikaan, minkä jälkeen saimme taas lounaaseen asti nauttia eläinten ja maisemien katselusta ja ennen kaikkea upean ja iloisen oppaamme kertomuksista eläinten elämästä. Voipi olla, että jatkossa luonto-ohjelmia tulee seurattua ihan eri silmällä, sillä molemmat Tuijan kanssa huomasimme melkoisen huonon tietämyksemme villieläinten elämästä. Erityisesti jäi mieleen Impala -antilooppien "group of loosers" eli niiden antilooppiurosten ryhmä, jotka hävisivät vahvemmille uroksille taistelun naaraista ja oleskelivat sitten erillisessä ryhmässä toisilleen edelleen uhitellen. Samaan aikaan naaraat itselleen voittaneet urokset vonkasivat naaraiden perässä juosten.
Safarikierroksella pysähdyimme sopivin väliajoin vain seuraamaan eläimiä ja ihmettelemään sitä, miten monimuotoinen ja eri näköinen savanni voi olla liikuttaessa paikasta toiseen. Kierrokseen kuului sopiva sekoitus tarinoita, kokemusten jakamista, hiljaisuutta ja tajunnanvirtaa. Uskomatonta, miten suuren luonnon keskellä syntyy kaikenlaisia oivalluksia myös omasta elämästä.
 |
| Leopardista näimme vain tuoreet jäljet |
Kesken rauhallisen ilta-ajelun kuljettajallemme tuli puhelu, minkä jälkeen lähdimme ajamaan melkoista vauhtia auto montuissa hyppien. Kiireen syy selvisi pian, sillä kun saavuimme perille, näimme aivan upean leijonapentueen (ainakin kuusi pentua) ja emoleijonan. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkää ja käsiä, kun seurailimme pentujen leikkiä muutaman kymmenen metrin päässä. Kaikki tuntui niin epätodelliselta. Pian seuraamme liittyi muitakin safarilaisia, sillä oppaiden tiedotusketju toimi tehokkaasti.
Hetken aikaa pentueen touhuja seurailtuamme huomasimme, että pennut siirtyivät leikkimään meitä kohti ja loppujen lopuksi tulivat aivan tien reunaan noin kolmen metrin päähän meistä. Olimme innoissamme kuin pienet lapset ja saimme otettua myös pari erittäin hyvää videota. Jäimme vielä hetkeksi aikaa odottelemaan lisää leijonanpentuja oppaan laulaessa meille tansanialaista laulua ja soittaessa Youtubesta Leijonakuninkaan tunnuslaulua. Hymy oli kaikilla herkässä ja kuin tilattuna huipennuksena upeaan päivään myös emoleijona käveli meistä ohi noin viiden metrin päästä. Huikea kokemus!
Unohtumaton päivä vaihtui iltaan ja samat saattorutiinit mökistä päivälliselle ja takaisin toistuivat. Kruunasimme päivän ranskalaisilla perunoilla ja kylmällä valkoviinillä. Valkoviini meillä oli tietenkin mukana eväänä ja kun mökkimme jääkaappi ei toiminut, niin Tuija toiminnan naisena hoiti viinipullon jäähtymään päivällisravintolan jääkaappiin. Viinilasien ääressä jaoimme päivän huikeita kokemuksia ja kävimme läpi tänään syntyneet oman elämämme oivallukset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti