Tansaniassa hyvin suunniteltu ei ole puoliksi tehty

Torstai 5.3. Helmi-Leenan syntymäpäivä

Molemmilla takana vähän normaalia huonommin nukuttu yö. Taisimme jo jännityksellä odottaa ensimmäistä varsinaista työpäivää Kigaraman koululla. Tällä kertaa Tuija oli kuunnellut yöllä koirien haukuntaa ja käynyt jo olohuoneen puolella varmistamassa, ettei kukaan ole tullut kyläilemään. Ja jo aikaisin aamulla lähti onnitteluvideo tämän päivän synttärisankarille Helmi-Leenalle.

Aamulla WC-tiloissa odotti pieni ylläri, kun koko WC oli täynnä kuolleita hyönteisiä. Eilen pörräsivät pihalla ja yön aikana olivat käyneet kuolemassa WC-tiloihimme. Ja siellä nuo ruumiit makasivat vielä illallakin.

Aamupalan jälkeen kasasimme opetusvälineet, kirjalliset suunnitelmat ja eväät (vettä, urheilujuomaa ja banaania) ja lähdimme odottelemaan Angelaa ja kuljettajaa. Emme yllättyneet, kun kyyti tuli 20 minuuttia myöhässä. Tuija ahkerana naisena käytti ajan hyväkseen ja kirjoitti eilisen blogin loppuun. Silloin kirjoitetaan, kun tulee inspiraatio.



Matkalle kertasimme pikaisesti suunnitelmat ja fiilis oli hyvä. Olihan meillä A- ja B-planit sen mukaan, kuinka paljon oli oppilaita, aikaa tms. Ja kokemuksella hoidetaan loput.

Kigaraman koulu sijaitsee kauniilla paikalla

Koululla meille valkeni se tosiasia, että A- ja B-suunnitelmamme eivät toimi. Koulun johtaja oli suunnitellut, että opetamme eri tiloissa siten, että toisella meistä on 300 opiskelijaa kerralla ja toinen keskustelee opettajien kanssa. Hetken katselimme toisiamme ja teimme lennosta suunnitelman C. Seuraavassa hetkessä suunnitelma jälleen muuttui ja muuttui ja muuttui... Lopputuloksena oli se, että pidämme ensin kaikille opiskelijoille ja opettajille yhteisen esittelyn, minkä jälkeen tapaamme opettajat. Lopuksi vielä pidämme tunnit opiskelijoille kahdessa ryhmässä (150 opiskelijaa/ryhmä). Näin koulun kaikki 300 opiskelijaa tapaavat meidät samana päivänä ja me voimme opettaa yhdessä.





Kävellessämme ensimmäiselle tunnille teimme suunnitelman D, jota muutimme päivän mittaan. Lue: ei suunnitelmaa, vaan kokemuksella ja tajunnanvirralla mennään. Onneksi Heidi oli meitä jo oman kokemuksensa perusteella varoittanut, että afrikkalaisissa kouluissa ei kaikki välttämättä mene suunnitelman mukaan.

Opettajat olivat todella kiinnostuneita Suomesta, suomalaisesta kulttuurista ja koulujärjestelmästä.

Näiden lisäksi keskustelimme heidän kanssaan team-teachingistä sekä yleensä vaan opettajuudesta Suomessa ja Tansaniassa. 

Oli aivan uskomaton tunne opettaa taas yhdessä Tuijan kanssa! Ja kaiken lisäksi Tansaniassa 150 opiskelijan ryhmää luokkatilassa, jossa opiskelijat istuivat kiinni toisissaan ja siltikin työskennellen ryhmissä. Aiheena oli Self-confidence and empowerment. Enpä olisi reilu kaksi vuotta sitten Tuijan läksiäisissä itkiessäni uskonut, millaiseen yhteisopetukseen ja kokemuksiin elämä meidät vielä vie. Ei voinut muuta kuin hymyillä ja nauttia. Ja jokaisen tunnin jälkeen saimme opiskelijoilta rytmikkäät aplodit. Harvinaista herkkua Suomessa.

Onnistuneen työpäivän päätteeksi päätimme palkita itsemme oluilla. Koska aurinko paistoi lämpimästi, halusimme juoda oluet ulkona. Hotellin pihalle emme voineet mennä salakuljettamiamme oluita juomaan eikä yleisillä paikoilla juominen ole muutenkaan oikein hyväksyttävää, etenkään naisille. Niinpä otimme luovat keinot käyttöön. Näppärinä tyttöinä kaadoimme hotellihuoneessa oluet juomapulloihin ja menimme huolehtimaan nesteytyksestä hotellin edessä olevalle nurmikentälle. Samalla katselimme nuorison jalkapallon pelaamista ja totesimme päivän saldona, että nuoret on nuoria olipa maanosa mikä hyvänsä. Elämä on aika ihanaa ja yllätyksellistä!

Tämän kirjoitti Ninni team-teachingistä ja ihan vaan opettajana olosta nauttien